Painoit oven kiinni.
En edes itkenyt enää.
silmäkulmasta tippui vain
raskas pisara,
yhtä ei lasketa.
Siivosin heti,
sinut pois
ja pölytkin.
En halunnut pysähtyä,
siksi kiersin ympyrää,
yksiössä, yksin.
Hiljaisuus huokaa takaisin,
ja vuorokaudessa on edelleen
liikaa pimeitä tunteja.
Liian voimaton mieli,
vaikeampaa onkin olla
yksin itsekseen,
kuin yksin kahdestaan.
Olen nyt liian uupunut
kliseisiin.
