Wintertime sadness

Painoit oven kiinni.

En edes itkenyt enää.
silmäkulmasta tippui vain
raskas pisara,
yhtä ei lasketa.

Siivosin heti,
sinut pois
ja pölytkin.

En halunnut pysähtyä,
siksi kiersin ympyrää,
yksiössä, yksin.

Hiljaisuus huokaa takaisin,
ja vuorokaudessa on edelleen
liikaa pimeitä tunteja.

Liian voimaton mieli,
vaikeampaa onkin olla
yksin itsekseen,
kuin yksin kahdestaan.

Olen nyt liian uupunut
kliseisiin.

Palelee

Avaan verhot.

Se oli virhe.
Tulee entistä kylmempi.

Miten nuo naisetkin
voivat nauraa,
vaikka taivaalta 
sataa jäätä? 

Ei kirkkaankeltaiset kumpparit
melankoliaa mielistele,
ne häikäisee.

Nyt en jaksa nauttia
elämän ironisestakaan kepeydestä.
Vuodenaikojen vaihteluista,
pimeää ja harmaata
aina vaan.

No, sentään 
kurre syyspuuhissaan huvittaa.

Sisällä on kylmä,
villa ei lämmitä varpaita.

Kepeitä multia 
toivotellaan kuolleille. 
Entä meille 
jotka täällä kärvistelevät,
koittavat selvitä tällä matkalla?

Lämmintä juotavaa
ja herkkuja.