Kissan askelien keveydellä,
villasukkien pehmeydellä
keittiöön ja ikkunaan,
oi, kuutamo.
Pienenkin risauksen
sen kuulen,
pakkanen paukkuu,
hiljainen on kylätie.
Koko raitti nukkuu,
mutta minä en,
edestakaisin kämpässäni
kävelen.
Mietin sitä, mietin tätä,
juon lasin vettä
elämän edellytystä,
ja mietin edelleen.
Ja sitä yhä teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti