Caligulan jälkeinen aamu,
tahroja muuallakin kuin paperilla,
mustelmia mutta ei verta.
Levännyt härkä,
ei enää pysähtynyt
kuolonkankeus kasvoilla.
Valkoinen ori ratsastaa jälleen,
auringonnousua kohtisuoraan,
portaiden yläpäässä
kaksi toistensa tainnuttamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti